Anne Leinonen (2015)
Suomikumma, pseudohistoria, kalevalainen teknofantasia
Osuuskumma, alkukieli suomi
(Arvostelu on osa pientä oma- ja pienkustanteiden kirjastosaalistani.)
Tähdet
Hahmot 3/5 | Maailma 3/5 | Teemojen käsittely 2/5 | Tunnelma 5/5 | Lukukokemus 2/5
Keskiarvo: 3 tähteä. Kaunista luontokuvausta pursuava, tyypillisen kalevalainen suomikumma. Valitettavasti jäi vajaaksi asettamistaan odotuksista. Satumainen juoni ja maaseuturahvaan kuvaukset ovat loistavia kohokohtia, mutta fantastiset elementit olisivat kestäneet lisää konkretiaa ja syvyyttä. Koristeellinen kieli aiheuttaa paikoin hallaa tunnekuvauksen uskottavuudelle ja ymmärrettävyydelle.
Kenelle suosittelisin kirjaa?
Jos se yleinen suomifantasian ”mitä jos Kalevala, mutta -” brändi iskee sinuun, iskee varmaan tämäkin. Vaskinaisessa on yhtä aikaa käynnissä kaksi tarinaa. Toinen niistä on kiehtovan anakronistinen ja arkinen kuvaus sekaisin menneestä luonnon kiertokulusta, jonka keskellä kaksi yhteisönsä hylkimää ihmistä löytää toisensa Tuonelassa seikkailtuaan. Toinen on kertomus metallikeijuista, joiden kryptinen kosmologinen tehtävä on ilmeisesti lähinnä näyttää nätiltä ja aiheuttaa ongelmia, jotka joutuvat heti itse ratkomaan ilman sen kummempia seurauksia. Se, kuinka hyvin nämä kaksi juonta nivoutuvat yhteen, on mielestäni kyseenalaista, ja ensiksi mainitsemani olisi mielestäni pärjännyt yksinkin.
Tuonelakertomukset ovat minusta kiehtovia, ja tässä oli paljon potentiaalia. Viihdyin satumaisen yksinkertaisessa juonessa ja maisemia maistelevassa kerronnassa. Fantasiaa ei kuitenkaan avata kovin syvään, eikä sadun varjolla kaikkia tarinan palasia edes yritetä liittää sujuvasti yhteen. Tämän teoksen kanssa pitää sietää paljon edestakaista selittämistä ja niin ylitsepursuavaa korukieltä, että varsinainen sanoma kuvailun alla jää mietityttämään.
Lukukokemus
Periaatteessa kansansatumainen maailma, kansanperinteen hyödynnys ja tuonenkäynti ovat yhdistelmä, josta haluan pitää. Käytännössä tämä kirja ei kuitenkaan saanut minua innostumaan suuresti. Onneksi se oli lyhyt ja romanttinen sivujuoni sympaattinen. Tuumasin kavereilleni, että jos tästä kirjasta pudottaisi nimihenkilö vaskinaisen osuudet kokonaan, ja juoni keskittyisi ainoastaan maalaisrahvaan anakronistiseen satuseikkailuun Peruna-elokuvan hengessä, teos eheytyisi huomattavasti. Nykyisellään se tuntui omaan kertomukselliseen tajuuni vähän siltä, että siinä oli kaksi erillistä teosta samoissa kansissa sekaisin.
Ehkä tässä turhautti eniten se, että näen monessa kohtaa, millaisia ideoita teos tavoittelee, mutta niihin ei tunnuta yltävän. Ihmisen ja koneen rinnasteisuudella on mahdollisuus hyvinkin kiehtovaan pohdintaan toimijuudesta ja elämän tarkoituksesta, mutta keijusadun tunnesyvyys ei riitä käsittelemään näitä teemoja. Tuonelan kierron pelkistäminen katkerien robottihahmojen koneelliseksi jauhannaksi varsinaisen elinvoimaisen syntymän ja kuoleman sijaan on idea, jolla voisi tehdä vaikka mitä – valitettavasti tässä sillä ei tehdä sen enempää kuin esitellään tuo perusajatus itsessään. Kieli on kuvastoltaan kaunista ja koristeellista, mutta varsinainen syvällisempi pohdinta ja tunnekuvaus jäävät pinnallisiksi selostuksiksi. Sen lisäksi kirjailijan suosikkitemppu vaikuttaa olevan asioiden kuvaileminen yhtäaikaisilla antonyymeillä – kohtauksesta toiseen asiat ovat ”läheisiä, mutta etäisiä” tai ”lämpimiä, mutta vilpoisia”, ja ennen pitkää tämä alkaa vaikuttaa niin, ettei mikään tunnu miltään.
Luontokuvaus on kaunista, siitä täydet pojot. Se, missä Vaskinainen lisäksi onnistuu, ja mikä minut yllätti, oli kahden tavallisen tallaajan sivujuoneksi jäänyt romanssi. Kehittyvä suhde tuntuu tasapainoiselta, reilulta ja molemminpuoliselta. Siinä on rentoutta ja vaitonaisuutta, joka luo ihastuksen tunteisiin ihanaa herkkyyttä ylitsepursuavan kuvailun keskellä. Pariskunnasta olisi mielellään lukenut lisääkin, mutta toisaalta luulen, että osasyy uskottavuuteen ja luontevuuteen on nimenomaan se, että romanssi oli taka-alalla. Kun sitä ei ehditty vatvomaan joka välissä yhtä kiemurtelevin rimpsuin, se sai tilaa hengittää.
Haikailua 