3,5 tähteä. Kieleltään kaunis, kerronnaltaan toisteinen, tahdiltaan nopealukuinen nuortenfantasia. Maailma on pitkälle kehitelty, mutta nimisalaatti ja fantasiauskonto jäävät lukijalle sekaviksi. Näennäisen feministinen aihepiiri on pinnallisen 2010-lukulainen ja bioessentialistinen pidemmälle pohdittujen sukupuolikysymysten sijaan. Puolivälissä kertomuksen sisältö tekee oudon täyskäännöksen.
3 tähteä. Kaunista luontokuvausta pursuava, tyypillisen kalevalainen suomikumma. Valitettavasti jäi vajaaksi asettamistaan odotuksista. Satumainen juoni ja maaseuturahvaan kuvaukset ovat loistavia kohokohtia, mutta fantastiset elementit olisivat kestäneet lisää konkretiaa ja syvyyttä. Koristeellinen kieli aiheuttaa paikoin hallaa tunnekuvauksen uskottavuudelle ja ymmärrettävyydelle.
5 tähteä. Lukemisen arvoinen ja elämyksellinen! Hämmentävän hieno esimerkki siitä, että joskus luovaa hulluutta kannattaa seurata loppuun asti. Itämerensuomalainen runomitta on saatu palvelemaan monisyistä scifimysteeriä ja lovecraft-pulp-henkeä, mutta tilaa jää myös ympäristöetiikan ja talouskasvun pohtimiselle. Juho Rinteen oma kuvitus täydentää teoksen tunnelmaa.
Vuonna 2024 tahdon lukea aiempaa enemmän, mutta missään nimessä kyse ei ole määrällisestä tavoitteesta. Tahdon vain löytää lukurutiinin taas pitkästä aikaa. Se katosi joskus peruskoulussa. Ensimmäisenä listallani ovat paitsi kirjastosta lainatut oma- ja pienkustanteet, myös muutama tietokirja, joita löytyy sekä samasta kassista, että läjästä omana huoneen nurkassa. Tahdonkin ylipäätään vähän käydä läpi kandiopintojen aikana kasautuneita […]
Tahtoisin lukea enemmän runoja. Tahtoisin myös kuulla enemmän runoja. Toistaiseksi suurin osa runollista lukeneisuuttani jää vanhojen koulutehtävien lisäksi Heli Laaksoseen. Pitää ruveta etsimään suomenkielistä nykyrunoutta ja toivoa, että jokin kolahtaa. Kustannus Aarni vinkkaa ohjeessaan potentiaalisille kässärin lähettäjille, että ”kaikessa kaunokirjallisuudessa täytyy olla mukana runoutta”, eikä se ole ainoa paikka, jossa olen lukenut saman ajatuksen. Runous […]
Otanta on yksi ainoa ketjukirjakauppa turistikaupungin keskustassa yhtenä joulusesongin iltapäivänä. Siitä huolimatta mieleen nousi seuraavia kysymyksiä:
1 ½ tähteä. Sopii kaverin kanssa luettavaksi. Kyse on hyvin vähän, jos lainkaan, toimitetusta omakustanteesta, mikä valitettavasti näkyy; jo sivulla yksi on useampi kirjoitusvirhe omassa nimistössä. Tekstistä kuultaa vilpittömyys, joka sai lukemaan loppuun asti, sillä teoksen toivoi muuttuvan paremmaksi. Outo, eroottinen vire puskee ikävästi läpi tahattoman naivistisesta tyylistä.
Syksyn lukulistalle on mahtunut Indrek Harglaa, Terry Pratchettia, indiefantasiaa ja saamelaista kaunokirjallisuutta (Ann Helen Laestadiuksen Varkaudesta kirjoitan jonkin sortin analyysin tai arvostelun, kunhan saan sen loppuun). Kaveriporukalla aloitettuun lukupiiriin liittyminen teki paljon omalle lukusaldolleni, joka tähän saakka oli aika nollilla. Lähikirjaston aikuisten fantasiahylly on myös täydentynyt, noh, vähääkään snobeilematta aika kiinnostavasti lajitelluilla indie- ja pienkustantamoteoksilla, […]
5 tähteä. Jännittävä, hurja, kauniisti kirjoitettu nuortenromaani, joka ei lässytä. Maailma muistuttaa ihanasti Terry Pratchettin Tiffany-kirjoja tai vanhaa Syrhämää. Sisarukset, ennakkoluulot, luonnon ja ihmisen suhde, masennus ja kuolema fiksusti käsitelty, mutta kaikkein parhaiten loistavat hahmot itse – kirja ei saarnaa, vaan vie mennessään! Sopii myös aikuiselle fantasiafanille.
5 tähteä. Jännittävä, hurja, kauniisti kirjoitettu nuortenromaani, joka ei lässytä. Maailma muistuttaa ihanasti Terry Pratchettin Tiffany-kirjoja tai vanhaa Syrhämää. Sisarukset, ennakkoluulot, luonnon ja ihmisen suhde, masennus ja kuolema fiksusti käsitelty, mutta kaikkein parhaiten loistavat hahmot itse – kirja ei saarnaa, vaan vie mennessään! Sopii myös aikuiselle fantasiafanille.
Haikailua 