3 tähteä. Kaunista luontokuvausta pursuava, tyypillisen kalevalainen suomikumma. Valitettavasti jäi vajaaksi asettamistaan odotuksista. Satumainen juoni ja maaseuturahvaan kuvaukset ovat loistavia kohokohtia, mutta fantastiset elementit olisivat kestäneet lisää konkretiaa ja syvyyttä. Koristeellinen kieli aiheuttaa paikoin hallaa tunnekuvauksen uskottavuudelle ja ymmärrettävyydelle.
5 tähteä. Lukemisen arvoinen ja elämyksellinen! Hämmentävän hieno esimerkki siitä, että joskus luovaa hulluutta kannattaa seurata loppuun asti. Itämerensuomalainen runomitta on saatu palvelemaan monisyistä scifimysteeriä ja lovecraft-pulp-henkeä, mutta tilaa jää myös ympäristöetiikan ja talouskasvun pohtimiselle. Juho Rinteen oma kuvitus täydentää teoksen tunnelmaa.
Samoin kuin kuvittelin, etten todellakaan kirjoita tässä Eeppistä Fantasiaa™ vaan jotain aika kevyttä, olen luullut koko ajan, etten AINAKAAN ole se ihminen, joka tunkee keskelle lukua runonpätkän täysin varoittamatta. Että eihän kukaan edes niitä Tolkienin värssyjä lue paitsi Sormuksen syntysanat ehkä. Mutta minkä mä sille voin että ritariballadit ja viikinkisaagat iskee niin lujaa! Jouduin pyörtämään […]
Haikailua 