Se, kuinka suunnitella hahmo romaaniin ja erityisesti fantasiakirjaan, on varmaan yleinen kysymys. Ainakin sitten, kun yrittää suunnitella fantasiaromaania tosissaan. Omasta mielestäni hyvä hahmo, oli kyse sivu- tai päähenkilöstä, on työkalu, joka auttaa kertomaan tarinaa parhaalla mahdollisella tavalla. Hahmon ei tarvitse olla moraalisesti täysin hyvä tai paha, ei ainakaan aikuisten kirjassa, kunhan persoonallisuus ja rooli yhdessä palvelevat kertomusta.
Eli joo, jumitan edelleen yhden toissijaisen hahmoni kanssa tässä kakkosluonnoksessa. Vaikka näen hahmoni H:n tosi keskeisenä tarinalle, olen hänen kanssaan ihan hukassa. Hänen roolinsa ja suhteensa tarinassa ehtivät muuttua raakakässärin varrella monta kertaa. Tuumin, että julkinen hölötys varmaan tuo tarpeeksi painetta oikeasti saada hahmo kuntoon.
Aloitan aivan alusta, kuten olen muutkin hahmoni suunnitellut. Katsotaan, mitä tapahtuu.
Mistä aloittaa henkilöhahmon suunnittelu?
Hahmon arkkityyppi:
Tämä on ollut lähtöpisteeni melkein joka hahmolle. Ei syntymäpäivä, ei nimi, ei perusluonne, vaan tunnistettava kategoria, johon uskon/tahdon lukijan asettavan hahmon. Erityisesti, koska nykyinen projektini lähtee liikkeelle kansansaduista ja -balladeista, joissa hahmot ovat hyvin ikonisia ja yksinkertaisia, mutta myös, koska tykkään ajatella tarinankerrontaa esityksenä. Minkä ennakkoajatuksen henkilöhahmo täyttää?
H. olisi tässä sadussa prinsessa, linnanneito tai kreivintytär, jonkin sortin hieno neiti. Oletusarvoisesti mukana tulee siis ajatus siitä, että hän on hyvätapainen, kaunis, hyveellinen ja jossakin pahassa pulassa, josta hänet pitää pelastaa. Toisaalta monessa brittiballadissa nämä kartanontyttäret ovat myös kovia karkailemaan metsiin ja kedoille lumottujen keijuritareiden tai komeiden meripoikien kanssa. Tyttö voi hyvin olla sekä sievä että omapäinen.
Hahmon rooli:
Kun ympäripyöreä ajatus on olemassa, seuraava kysymykseni on, minkä roolin hahmo täyttää juuri tässä tarinassa. Onko hän päähenkilö, onko hän tiedonvälittäjä, onko hän jonkinlainen moraalinen kiintopiste, tai romanttinen vastapari? Kuuluuko hän johonkin laajempaan rintamaan, vai edustaako hän poikkeavaa mielipidettä kertomuksen maailmassa?
Juuri tämä on nyt tuottanut mulle H:n kanssa päänvaivaa. Tässä tapahtui iso muutos. Ensin hänen oli tarkoitus olla vähän vaan yksinäinen kanssakärsijä näkökulmahahmolle ja kuvainnollinen lintu louhoksessa. Osittain se on totta edelleen. Nyt tilanne on kuitenkin se, että H. on päähenkilökolmikon liepeillä entistä tiukemmin neljäntenä aktiivisena toimijana. Hän on sekä kuninkaan onneton kihlattu, että omapäinen romanttinen sankaritar toisessa suhteessa. Hän tietää, kenen kanssa tahtoo olla, muttei vielä ole keksinyt, miten pääsisi pois allikostaan.
Päähenkilön näkökulmasta H. ei siis enää ole samanlainen tunne-elämän peili, kuin raakaluonnoksessa. He katsovat tilannetta aiempaa poikkeavammista lähtökohdista. Ehkäpä H. vähän vaihtoi tehtäväänsä tunnetason uskotusta jonkinlaiseksi suunnannäyttäjäksi ja tehtävän antajaksi. Ehkä hänestä tuli pelastettavan prinsessan sijaan se haltijatar, joka sadussa pyytää: ”Tee näin, vaikka se vaikuttaa turhalta, ja sinut vielä palkitaan.”
No niin, siinähän se on. Se on se, mitä minun pitää tekstissä muuttaa.
Kirjoitan kakkososan vähän myöhemmin. Haluan sanoa sanasen myös hahmon syventämisestä näiden ensimmäisten lokeroiden ulkopuolelle. Nyt tämä valaistuminen kyllä tuli niin salamana, että on pakko palata tiedoston kimppuun.
Haikailua 