Osuin tämän keskustelun keskelle siis ForYA-kanavan Sinin videoiden kommenttikentästä ja muita kirjablogeja lukemalla, etenkin Rivien välissä -blogin Mariidahin postauksesta. Ilmiö ei ole uusi, ja se kytkeytyy tosi vahvasti länsimaiseen yhteiskuntajärjestykseen ja sen ylläpitoon. Kertomuksethan tarjoavat meille jonkinlaisia ihanteita.
Onko tärkeämpää olla tunnustettu taiteilija, vai iloita luovuudesta omaksi huvikseen? Onko taitavampi taiteilija se, joka nauttii tekemisestä, vai se, joka vastaa napakympillä yleisön vaihtelevaan makuun? Ehkä provosoivia kysymyksiä, mutta mulle luovuus on aina ehdottomasti itsensä toteuttamisen ja toimijuuden keino, eikä tapa saada mainetta tai menestystä. Ystäväni pyysi minua laulamaan häissään. Ensin pyyntö nolotti, ja totesin, […]
”Save the Cat” on amerikkalaisista elokuvakäsikirjoituksista ammentava kertomuksen mallijuoni, jonka alussa Sankarin olisi kielikuvallisesti Pelastettava Kissa oksalta – eli tehtävä jotakin, mikä saa yleisön hänen puolelleen. Toimii supersankarimallisissa tarinoissa hienosti. Se ei kuitenkaan ole ainoa tai välttämättä edes paras rakenne kertomuksille. Yksi vaihtoehto on rakentaa tarina sen varaan, että juoni etenee pöytäkeskustelusta toiseen… Tältä ainakin […]
Eilen pitkään päässä muhinut fantasiaromaanin aihio yhdistyi muutamaan uuteen sivujuoneen. Tunnelma, jota olin ajatuksissani pyöritellyt, täydentyi fantasiaelementeillä, ja sain aikaiseksi jopa keskeisen konfliktin ja päätöksen. Ihmeellistä! Uskoin jo, etten saisi juonirunkoa aikaan vielä ikuisuuksiin. Miten aloittaa romaanin suunnittelu? Tapoja on varmasti ihan yhtä monta kuin kirjoittajaakin, ja mun mielestäni useimmat palikkamallit voi olla aika rajoittavia. […]
Romaanikässärin toisen luonnoksen editointi on nyt siinä vaiheessa, että ensimmäinen kolmannes juonesta on olemassa. Tätä sietää ehkä vähän jopa juhlia, tai ainakin tästä saa olla iloinen. Nyt onkin varmaan hyvä pitää pieni tilannekatsaus siitä, toteuttaako teksti kaiken, mitä toivon. Hahmot Kaikki kolme päähenkilöä ja läheiset sivuhahmot on jo esitelty. V., T. ja G. ovat pääseet […]
Se, kuinka suunnitella hahmo romaaniin ja erityisesti fantasiakirjaan, on varmaan yleinen kysymys. Ainakin sitten, kun yrittää suunnitella fantasiaromaania tosissaan. Omasta mielestäni hyvä hahmo, oli kyse sivu- tai päähenkilöstä, on työkalu, joka auttaa kertomaan tarinaa parhaalla mahdollisella tavalla. Hahmon ei tarvitse olla moraalisesti täysin hyvä tai paha, ei ainakaan aikuisten kirjassa, kunhan persoonallisuus ja rooli yhdessä […]
Kässärin ensimmäiset seitsemän lukua on nyt editoitu, ja kavereilta ja tuttavilta hankittu palautetta niistä suurimpaan osaan. On ollut ihana huomata, miten valmiita porukka on kommentoimaan, kun vaan uskaltaa pyytää. On myös ollut aivan mahtavaa keskustella kirjoittamisesta kavereiden kanssa, jotka kirjoittavat. Siitä ihan tosissaan saa aina uutta puhtia ja aivan erilaisia näkökulmia tekemiseensä. (Ilmeisesti kirjoitan hevosista […]
Parhaimmillaan runous on varmaan tarkoitettu puhuttavaksi, ainakin kertomarunous. Kaikki kiitos Lapin ylioppilasteatterin vapaaehtoisille tehokkaasta ja eläväisesti esitetystä monologista. Se nauratti, se kosketti. Suomalainen kansallisromantiikka on paatokselliselta puoleltaan aika elähtänyttä, mutta hyvä tarinankerronta osaa nostaa kuulijan eteen olennaisen historiallisistakin teoksista. Vänrikki Stool, Sven Dufva, Sandels, Lotta Svärd, Kulnev, Kuoleva soturi ja Von Törne muodostivat todella mukavan […]
Se, miten löytää esilukija romaanille, on varmaan yleinen kysymys. Aina sanotaan, ettei sen kannata olla oma hyvä kaveri, mutta pidän omia tuttujani tarpeeksi kriittisinä ja kirjoittamiseta kiinnostuneina, että palaute on rehtiä. Nyt oon siis viettänyt pari päivää etsien ehdotuksia ennemmin siihen, mitä testilukijoilta kannattaa kysyä. Sellaisia tiivistelmiä on yllättävän vähän, ja suomeksi vielä vähemmän. Näitähän […]
Tahtoisin lukea enemmän runoja. Tahtoisin myös kuulla enemmän runoja. Toistaiseksi suurin osa runollista lukeneisuuttani jää vanhojen koulutehtävien lisäksi Heli Laaksoseen. Pitää ruveta etsimään suomenkielistä nykyrunoutta ja toivoa, että jokin kolahtaa. Kustannus Aarni vinkkaa ohjeessaan potentiaalisille kässärin lähettäjille, että ”kaikessa kaunokirjallisuudessa täytyy olla mukana runoutta”, eikä se ole ainoa paikka, jossa olen lukenut saman ajatuksen. Runous […]
Haikailua 