”Save the Cat” on amerikkalaisista elokuvakäsikirjoituksista ammentava kertomuksen mallijuoni, jonka alussa Sankarin olisi kielikuvallisesti Pelastettava Kissa oksalta – eli tehtävä jotakin, mikä saa yleisön hänen puolelleen. Toimii supersankarimallisissa tarinoissa hienosti. Se ei kuitenkaan ole ainoa tai välttämättä edes paras rakenne kertomuksille. Yksi vaihtoehto on rakentaa tarina sen varaan, että juoni etenee pöytäkeskustelusta toiseen… Tältä ainakin […]
Eilen pitkään päässä muhinut fantasiaromaanin aihio yhdistyi muutamaan uuteen sivujuoneen. Tunnelma, jota olin ajatuksissani pyöritellyt, täydentyi fantasiaelementeillä, ja sain aikaiseksi jopa keskeisen konfliktin ja päätöksen. Ihmeellistä! Uskoin jo, etten saisi juonirunkoa aikaan vielä ikuisuuksiin. Miten aloittaa romaanin suunnittelu? Tapoja on varmasti ihan yhtä monta kuin kirjoittajaakin, ja mun mielestäni useimmat palikkamallit voi olla aika rajoittavia. […]
Romaanikässärin toisen luonnoksen editointi on nyt siinä vaiheessa, että ensimmäinen kolmannes juonesta on olemassa. Tätä sietää ehkä vähän jopa juhlia, tai ainakin tästä saa olla iloinen. Nyt onkin varmaan hyvä pitää pieni tilannekatsaus siitä, toteuttaako teksti kaiken, mitä toivon. Hahmot Kaikki kolme päähenkilöä ja läheiset sivuhahmot on jo esitelty. V., T. ja G. ovat pääseet […]
Työskentelytapani on hyvin hajanainen. Tarvitsen suunnitelmia, jotta saan tekstiä aikaan, mutta liian tarkka suunnittelu tyrehdyttää kirjoittamisen, koska tarvitsen tekstiä, ennen kuin näen sen pahimmat aukot. Sahaan siis edestakaisin ihan koko ajan. Se on hidas työtapa, ja liittyy ehkä siihen, kuinka mun aivoni ylipäätään toimivat. Meinasin ajautua jo epätoivoon, että pääsenkö koskaan loppuun asti, jos alan […]
Kesä on kulunut töissä, markkinoilla, ja uusia ja vanhoja kavereita tavatessa. Lisäksi mä olen yrittänyt (paino juuri sillä sanalla) edistää KRS-projektiani. Se oli pitkään tosi jumissa, johtuen siitä, että edessä oli sekä kohtauksia, joita olin suunnitellut jo kauan, että paljon kartoittamatonta hetteikköä juonen suhteen. Iso valtava kiitos S., (joka ensinnäkin pistit pystyyn lukupiirin meille, jotta […]
Tästä väännetään netissä kai paljonkin, ja fakta on se, että jotain pitää tietysti olla kirjoitettuna ennen, kuin sitä voi ryhtyä editoimaan. Olen itse ollut enemmän sitä sorttia ihminen, että tahtoisin kirjoittaa mahdollisimman paljon ”valmiiksi” ennen, kuin alan korjailemaan mitään vanhempaa. Pelkään, että jumitun muuten edestakaiseen editointiin, jonka varsinainen eteneminen jää juoksumaton tasolle. Nyt olen toisaalta […]
Lukeminen nousee esiin kirjoitusblogissa siksi, että se sai pitkästä aikaa ajattelemaan sitä, kuinka paljon nettikeskustelu, amerikkalainen kustannuspöhinä, käsikirjoittajien tehokkaat juonimallit ynnä muu ovat vaikuttaneet siihen, millaista tarinaa kirjoitan. Huomasin jo joskus kesällä, ettei tämänhetkinen juoneni rakenne kulje oikein. Se jotenkin ontuu. Se ei oikein hengitä. Se on menossa koko ajan, mutta kyytiin ei oikein pääse nousemaan. Pitääkö kuvittelunkin olla tehokasta ja nopeaa? Sitäkö minä yritän? Sitäkö me kaikki yritämme spefissä nyt? Pöhinää?
Haikailua 